KAKKU JA KUPPIKAKKUJA - CAKE AND CUPCAKES

Tämän kakun ja kuppikakut tein Leivotaan -lehden lehtijuttua varten. Tässä muutama omakin valokuva kakuista. Kerroskakku on tuorejuustotäytteinen supermehevä suklaakakku. Kuppikakut olivat mauiltaan sitruuna-valkosuklaa, banaani-suklaa ja tuplasuklaa. Cupcake teline ja liput ovat Lontoon tuliaisia Harrodsin tavaratalosta. Huh miten ihania herkkuja ja kakkutarvikkeita sielläkin oli myytävänä. Aurinkoista torstaita kaikille!

In English:

I made this cake and these cupcakes for a baking magazine interview. The cake is a super moist chocolate cake with cream cheese filling. The cupcake flavors are lemon-white chocolate, banana-chocolate and double chocolate. I took these pictures after the interview so here are some of my own pictures of the cakes.

KANTOKAKKU - STUMP OF A TREE CAKE

Sain viime sunnuntaiksi mielenkiintoisen aiheen kakulle. Toivomuksena oli kakku, joka kuvaisi jotenkin puunkaatoa. Nyt kun kakku on tehty ja kuvat ovat näkyvillä, kannon muotoinen kakku tuntuu melkein itsestäänselvyydeltä. Sitä se ei kuitenkaan ollut alkujaan ja vaihtoehdot aiheen toteuttamiseksi pyörivät kakun päälle tehdystä mäntymetsiköstä moottorisahaan. Sitten muistin, miten koukuttavaa sokerimassalla on jäljitellä erilaisia pintoja. Kakun rakenteen tekeminen ja kuorruttaminen oli jännittävää ja uppoudin hommaan niin syvällisesti, että jos poikaystäväni olisi kysynyt, heitetäänkö telkkari ikkunasta, olisin varmaan vastannut ajatuksissani "joo". Pikkuhiljaa vaihe vaiheelta kakku alkoi näyttää yhä enemmän kannolta, mutta alusta asti oli koko ajan pieni jännitys, tuleeko kakusta lopulta tunnistettava kanto vai ei. Nyt katsoessani kuvia uudelleen, mieleeni tuli, että pientä rosoisuutta olisi saanut vielä lisäämällä hieman keksinmuruja kakun pintaan. Herkkyyttä tässä kakussa kuitenkin haettiin myös. Tarkoituksena oli, että kakussa tulisi jotenkin esille nainen, jolle kakku hankittiin. En halunnut lähteä liian kauas kantoteemasta, joten naisellisuutta hain tässä kukkakoristeilla. Kakun maun osalta pysyttiin myös lähellä puuteemaa ainakin värien osalta. Kakku oli suklaakakku päärynämoussetäytteellä ja suklaakreemillä.

Kiinnitettyäni kukkakoristeet, tuntui, että jokin katseenvangitsija puuttui kakusta. Aivan kuin kakku ei jo kaikessa kantomaisuudessaan olisi ollut tarpeeksi naivistinen, lisäsin kukkien sekaan vielä kaksi leppäkerttua. En tiedä mikä siinä on. Aikaisemminkin tein herkän kakun runsailla kukkakoristeilla ja lisäsin yhden pienen leppäkertun kukkien sekaan. Sen jälkeen kaikki puhuivat leppäkertusta. On se pienestä kiinni.

In English:

I got an interesting cake order for last sunday. The theme of the cake was supposed to be tree cutting. Now that the cake is ready and the pictures are here it seems almost obvious to make a cake that looks like a stump of a tree. However, it wasn't. I had a lot of ideas for the cake, everything between a forest and a chainsaw. Then I remembered how much I love trying to make fondant look something totally different than it is. I love to make all kinds of strange surfaces for cakes and this was an excellent opportunity for me to make the entire cake look like wooden material. I was so focused on shaping and painting the cake that if my boyfriend would have asked me if we could throw a television out of the window I would have probably said "yes". The cake is a chocolate cake with a pear mousse filling and chocolate buttercream.

After I had attached the flowers on the cake I felt like there was something missing. Although the cake was already super naivistic I felt I had to add a couple of ladybirds on the flowers. I don't know what it is about but earlier I made a cake with a lot of sugar flowers and added a small ladybird on one of the flowers. All everyone was talking about was the ladybird. Small things are often the biggest ones.

KAKKURAADISSA JA LEHTIJUTTUJA

Maaseudun tulevaisuus -lehdessä julkaistiin tänään 26.4.2013 juttu kakkutaiteiluistani. Lehden nettisivuilla julkaistiin myös eilen pienempi ennakkojuttu:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/kakkutaiteilijan-käsissä-syntyy-uniikki-herkku-1.38073

Tämän viikon tiistaina pääsin näkemään hieman lähempää toimittajan työtä. Vietin parisen tuntia Aamulehden toimituksessa huippuhauskan tehtävän parissa. Aamulehti järjesti pari viikkoa sitten julkaistun näyttelyyni liittyvän lehtijutun yhteydessä kakkukilpailun, johon lukijat saivat lähettää valokuvia tekemistään kakuista. Minut pyydettiin mukaan raatiin valitsemaan kilpailun upeimmat kakut. Mukana raadissa olivat myös kuvataidekriitikko ja Aamulehden kulttuuritoimittaja.

Kakkuja arvioitiin erityisesti taidenäkökulmasta ja keskustelu päätyi välillä varsin syvälliselle tasolle. Cappuccionot kädessä pohdimme kakkujen värimaailmaa, rakennetta, muotoja, teemoja ja tunnelmia. Hengittääkö teos? Onko tässä jotakin uutta? Miten tämä peilautuu kuvataiteen tyylisuuntauksiin? Mikä on taidetta? Miten teos on teknisesti on toteutettu? Vastapainoksi tiukalle analyysille toimittajan työpiste täyttyi välillä myös kolmen naisen naurusta. Reaktio kuin reaktio, taiteen tulee herättää ajatuksia ja jäädä jotenkin mieleen. Kakkutaiteeseen liittyen tuleekin esiin mielenkiintoinen kysymys. Voiko vakavasti otettava taide olla hauskaa? Siis sillä tavalla hauskaa, että ensimmäisen silmäyksen jälkeen purskahdat nauruun?

Mielestäni oli aivan huippua, että näkökulmana pidettiin tiukasti taiteellisuus, jolloin arvostelussa korostui juuri tekijän oma ilmaisu ja luovuus. Teknistä toteutustakaan ei tietenkään unohdettu vaan myös upeaa kädentaitoa haluttiin tuoda esille. Aamulehden huomenna 27.4.2013 julkaistavasta numerosta näette, mitkä kakut kaikista upeista luomuksista nousivat raadin suosikeiksi!

NALLE JA NAPPEJA - TEDDY BEAR AND BUTTONS

Vihdoin vuorossa jälleen varsinainen kakkupostaus. Näyttelyn avaamisen jälkeen olen päässyt mukaan monen moneen kivaan projektiin ja vuoden mittaa on tulossa vielä vaikka mitä. Pysykää kuulolla! Onneksi aikaa on löytynyt kuitenkin myös varsinaiselle kakkujen tekemiselle ja tässä pari viime viikonlopun tuotosta.

Sunnuntaina vietettiin pienen pojan ristiäisiä ja juhliin toivottiin valkoista herkkää kakkua. Koristeiden toivottiin olevan pääosin sinisen ja limenvihreän sävyisiä sekä aiheeksi toivottiin leluteemaa. Erityisesti toiveena olivat nalle ja lapsen nimi palikoihin kirjotettuna. Ehdotin lisäksi vielä nappeja, jotka sopivat kivasti leluteemaan ja joilla sai tehtyä hieman "kuviointia" kakun pintaan. Lisäksi juhliin haluttiin pieniä neliönmuotoisia minttusuklaaleivoksia, joissa on myös lapsen nimen kirjaimet.

Makeaa viikkoa kaikille!

ps. perjantaina julkaistaan juttu ja uusia kuvia näyttelystäni Maaseudun tulevaisuus -lehden ruokaosiossa.

STUDIOSSA!

Aamu alkoi tänään hauskoissa merkeissä! Pääsin ensimmäistä kertaa radion studioon haastateltavaksi. Kaksi aikaisempaa radiohaastattelua Radio Nova:lle ja Yle puhe:lle tehtiin puhelimitse, mutta nyt pääsin näkemään, mitä studiossa tapahtuu. Classic haastatteli minua vuoden käsityöläinen -titteliin liittyen ja paljon puhuttiin mistäpä muustakaan kuin kakuista. Haastattelu oli noin 10 minuutin mittainen ja välissä soitettiin yksi kappale. Haastattelu tehtiin suorana, mutta todennäköisesti se tulee uusintana mahdollisesti jo huomenna. Päivittelen tarkemman aikataulun tähän postaukseen, jos saan sen tietooni.

Kuvan sain lainata Classicin facebook -sivun päivityksestä:
https://www.facebook.com/pages/Classic-Maailman-kauneinta-musiikkia/351920634904219

Eilen oli myös hieman epätyypillinen koulupäivä. Aamulla harkkatyöpalaveri, sitten Taito -lehden haastattelu ja lopuksi juoksujalkaa matematiikan laskuharjoituksiin. Etsin kesken koulupäivän TTY:ltä rauhallisen paikan, jossa pohdimme Taito -lehden toimittajan kanssa puhelimitse esimerkiksi sitä, että mikä onkaan oikeastaan käsityötä ja mikä ei. Mielenkiinnolla odotan itsekin minkälainen juttu on tulossa. Taito -lehti ilmestyy toukokuun loppupuolella.

Ja nyt voitte varmaankin arvata, mitä teen seuraavaksi? Sillä välin kun kakkupohja paistuu uunissa, alkaa syntyä uusia sokerimassaveistoksia. Mahtavaa viikonloppua kaikille!

KIITOS

Kuva: Keskisuomalainen 12.4.2013

Perjantaina tapahtui jotain aivan uskomatonta. Minulla on ollut pienestä lapsesta asti kaksi haavetta: olla taiteilija ja saada näyttely joskus johonkin galleriaan tai museoon. Lauantaiaamuna heräsin sängystäni ihmeissäni ja mietin, oliko koko edellinen päivä tapahtunut oikeasti vai näinkö unta?

Kun perjantai-iltapäivänä Jyväskylässä sijaitseva valtakunnallinen Suomen käsityön museo alkoi hiljentyä, vilkaisin mustataustaista vitriiniä museon näyttelyssä. Siinä se nyt on. Ensimmäinen näyttelyni! Tuntuu epätodelliselta vielä tälläkin hetkellä kun kirjoitan tätä postausta. Istun kotonani sohvalla väsyneenä, mutta onnellisempana kuin ikinä.

Teen kakkuja siksi, että jokainen hetki kun sekoitan taikinaa, haistan paistuvan kakkupohjan tuoksun, värjään sokerimassaa ja viimeistelen koristeita pensselillä, tunnen olevani elossa. Silloin kaikessa on järkeä ja kaikella on merkitystä. Myös sillä, kun muutaman tunnin yöunien jälkeen herään viideltä aamulla viimeistelemään kakun. Olen muuten niin huono aamuihminen kun vain olla voi.

Steve Jobs on sanoi mielestäni hyvin, että työstään pitää tykätä niin paljon, että kun illalla menee nukkumaan, ei malta odottaa, että pääsee aamulla töihin. Vaikka kakut eivät vielä ole varsinainen työni, tämä kuvaa hyvin juuri sitä, miltä minusta tuntuu. Uskon nyt enemmän kuin ikinä siihen, että pitää tehdä juuri sitä, mistä pitää eniten. Aito innostus välittyy muihin ihmisiin ja asiat alkavat silloin loksahdella paikalleen.

Tämän postauksen myötä haluan kiittää jokaista ihmistä, joka on vaikuttanut siihen, että olen nyt tässä ja voin rehellisesti sanoa eläväni unelmaani.

Haluan kiittää vanhempiani, jotka ovat tukeneet minua joka hetki ja uskoneet siihen, että kakkuhömpötyksestäni tulee vielä jotakin. He ovat uskoneet tähän jo paljon ennen kuin itse uskoin ja jokaisena hetkenä, jolloin en ole itse uskonut. Haluan kiittää siskoani, joka on selvitellyt puolestani milloin mitäkin kakkuihin liittyvää asiaa ja kuunnellut pitkiä puheluitani. Haluan kiittää veljeäni, joka on kuskannut minua ja kakkuja monet kerrat ties minne. Kiitän poikaystävääni Teemua siitä, että hän on ollut tukenani ja kuunnellut kaikki ne hajoilut kun sokerimassa on loppunut kauheassa kiireessä ja saksia ei löydy mistään. Kiitän häntä myös siitä, että näyttelyni ei olisi ilman hänen apuaan tullut mitenkään aikataulussa valmiiksi.

Kiitän ukkiani kaikista niistä pitkistä öistä kun olemme muiden nukkuessa tutkailleet hänen maalauksiaan ja piirustuksiaan miettien muotoja, värisävyjä ja tunnelmia teoksissa. Hän neuvoi jo kauan sitten, että koskaan ei saa käyttää puhdasta väriä, vaan värit pitää aina murtaa sekoittamalla niitä keskenään. Tätä ohjetta olen hyödyntänyt jokaisessa kakussani. Kiitän isotätiäni Liisaa siitä, että hänen herkullisten leivonnaistensa maku teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kiitän kaikkia sukulaisiani, ystäviäni ja vanhempieni ystäviä kaikista kannustavista sanoistanne ja siitä ilosta, että olen saanut tehdä kakkuja monenlaisiin tärkeisiin tilaisuuksiinne.

Haluan kiittää yhden rakkaimman ystäväni äitiä A. Muistan kun minä ja ystäväni olimme noin puolitoista vuotta sitten poimimassa mustikoita uuden mökkinne pihassa ja sanoit, että "sun täytyy Emma laittaa niitä kakkuja jonnekin nettiin näkyville". Siitä alkoi tämä blogi.

Haluan kiittää kaikkia teitä mahtavia lukijoita, jotka olette klikkauksillanne ja ihanilla kommenteillanne kannustaneet ja motivoineet minua kehittämään taitojani niin kakkujen, kirjoittamisen kuin valokuvienkin osalta. Kiitos myös kaikille teille upeille bloggajakollegoille.

Haluan kiittää Suomen käsityön museota tästä saamastani upeasta tunnustuksesta ja mahdollisuudesta järjestää näyttely kokonaisen vuoden ajaksi museon vitriiniin. Käsi- ja taideteollisuusjärjestö Taito ry ja Suomen käsityön museo ovat nimenneet vuoden 2013 käsityön juhlavuodeksi. On erityisen hienoa tulla valituksi näin juhlavuotena. Aivan mahtavaa, että kakkutaidetta on haluttu tuoda tällä tavalla esille.

Tämä blogi on muodostunut tarinaksi siitä, miten olen pikkuhiljaa ensimmäisestä tekemästäni kakusta lähtien edennyt kohti unelmaani. Blogin ensimmäisessä postauksessa on todellakin ensimmäinen kakku, jonka olen ikinä kuorruttanut sokerimassalla. En malta odottaa, mitä kaikkea on vielä tällä uskomattomalla matkalla edessä!

Tämä päivä on jatkunut yhtä upeana kuin koko viikonloppu perjantaista lähtien. Aamulla paistoin mutakakun toimittajalle, joka tuli kotiini haastattelemaan minua. Juttu julkaistaan Maaseudun tulevaisuus -lehdessä ensi viikon perjantaina. Tänään tehtiin myös kaksi radiohaastattelua YLE puhe:lle ja Radio Nova:lle. Perjantaina on vielä luvassa haastattelu Radio classic:n studiossa noin klo 8 aikoihin aamulla.

Siitä, miten tulin valituksi Vuoden Käsityöläiseksi voitte lukea lisää Suomen käsityön museon blogista:

http://www3.jkl.fi/blogit/craft/


Valinnasta tiedotettiin Taito groupin, Suomen käsityön museon ja Käsityöelämässä -juhlavuoden nettisivuilla.

http://www.taito.fi/taito-group/ajankohtaista/ajankohtainen/article/emma-iivanainen-vuonen-kaesityoelaeinen-2013/?tx_ttnews%5BbackPid%5D=3&cHash=823c903e7b9f87b26fe3838352d6375a

http://www.craftmuseum.fi/tiedotteet/13_vuoden_kasityolainen.htm

http://www.käsityöelämässä.fi/kakkutaiteilija-emma-iivanainen-on-suomen-kasityon-museon-valitsema-vuoden-kasityolainen-2013/


Täältä löytyy lista myös aikaisemmista vuoden käsityöläiseksi valituista. Valittuina ovat olleet mm. neurokirurgi ja tatuoija!

http://www.craftmuseum.fi/esitteet/vuoden_kasityolainen.htm


Valinnasta ovat uutisoineet mm:

YLE:

http://yle.fi/uutiset/vuoden_kasityolainen_on_kakkutaituri/6579076

Aamulehti:

http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194807349958/artikkeli/makeaa+taidetta+jota+voi+syoda+katso+video.html

Keskisuomalainen:

http://www.ksml.fi/nakoislehti/ (12.4.2013 ilmestynyt juttu luettavissa näköislehden arkistosta)

Uutisaalto:

http://www.uutisaalto.fi/kuvat?kuva=377047

Kymen sanomat:

http://www.kymensanomat.fi/Online/2013/04/12/Vuoden+käsityöläinen+on+kakkutaiteilija/2013315527717/4

YLE:n UUTISISSA!

YLE:n uutislähetys Suomen käsityön museolta löytyy täältä:

http://areena.yle.fi/tv/1890622

Lähetyksessä näkyvät kaikki näyttelyn kakut.

Aamulehden toimittaja kävi eilen seurailemassa, kun tein viimeisiä kakkuja näyttelyä varten. Aamulehden sivuilta voitte katsoa videon siitä, miten syntyy näyttelyn kestävä styrox-kakku:

http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194807349958/artikkeli/makeaa+taidetta+jota+voi+syoda+katso+video.html